Ahdistaa. Tällä hetkellä just kaikki. Tuntuu kun joka ikinen päivä olis samanlainen. Pystyisin elää tällä tavalla ehkä vanhana, kun en pysty muuhun.
Nyt pitäisi varmaan yrittää elää. Tai edes unelmoida jostakin. No onhan mulla unelma. Vai onko? Mitä jos unelma on niin pieni, kun sen saavuttaa, ei jää käteen mitään? Mitä jos sen jälkeen ei voi unelmoida? 
EIkö kukaan voi auttaa? 
Ensin vähän taustatietoja, joita en haluaisi tänne kirjoittaa, koska pelkään jotain... en kyllä tiedä mitä. Opiskelen amkssa ja ensimmäinen vuoteni ei ollut menestys. Aloitan vuoteni alusta ja nyt tuntuu pahalta. Olen ehkä masentunut tai jotain, kuka senkin päättää? Missä menee raja? No, kuitenkin, halusin vain kirjoittaa tänne jotain, koska luulisin, että siitä tulisi parempi mieli, että saisi taakkansa pois.